Suomalaisissa sanoma-, aikakausi- ja iltapäivälehdissä julkaistaan nykyään paljon kotimaisia humoristisia sarjakuvastrippejä. Suuntaus on kohtalaisen uusi, sillä vielä jokunen vuosikymmen sitten oli suomalaisen sarjakuvan tarjonta pienempää, ja lehdissä oli yleensä ulkomaisia strippejä suomeksi käännettynä. Moni muistaakin varmaan Harald Hirmuisen, Touholan Perheen ja monet muut vastaavat. Toki nämä klassiset sarjatkin vielä ovat mukana varsinkin useissa aikakauslehdissä, mutta rinnalle ovat kovaa vauhtia rynnineet Fingerpori, Viivi ja Wagner, Kiroileva Siili ja monet muut kotimaiset sarjakuvat. Fingerpori on tällä hetkellä erityisen suosittu sen varsin omintakeisen huumorin ansiosta. Se on tällä hetkellä Helsingin Sanomien suosituin sarjakuvatrippi. Fingerporin vitsejä on melko mahdoton kääntää muille kielille tai ymmärtää, jos ei osaa suomea, sillä tämän sarjan huumori on pitkälti kielellistä ja perustuu sanaleikkeihin ja samojen sanojen eri merkityksiin eri tilanteissa. Fingerpori on Pertti Jarlan luomus, ja sen julkaisu aloitettiin Helsingin Sanomissa vuonna 2007. Fingerporin ympäristönä on kuvitteellinen suomalainen Fingerpori-niminen kaupunki. Sarjan päähenkilö on nimeltään Heimo Vesa.Toinen suosittu kotimainen sarjakuva on Viivi ja Wagner, ja se kertoo Viivi-nimisestä naisesta, joka asuu Wagner-nimisen sian kanssa parisuhteessa. Kyseessä on Juba Tuomolan luomus, joka aloitti pelkkänä strippisarjakuvana, mutta myöhemmin kehittyi myös pidemmiksi tarinoiksi.Päähenkilöitä ovat opiskelijanainen Viivi ja Wagner-sika. Viivi on nykyaikainen, valveutunut ja huolehtivainen nainen ja tietysti vegaani. Wagner on puolestaan omahyväinen sika, jota ei juuri kiinnosta muu kuin oma hyvinvointi. Tämä sarjakuva kuvastaa hauskalla joskin aika stereotypisellä tavalla parisuhdetta.Yksi uudempi sarjakuvastrippi on Anni Nykäsen luoma Mummo. Se kertoo persoonallisella ja humoristisella tavalla iäkkäästä mutta tomerasta mummosta, joka seikkailee kuvissa milloin kissan ja milloin papan ja nuorison kanssa. Mummon lisäksi on viime aikoina ilmestynyt paljon uusia ennestään tuntemattomia strippejä, mikä kertoo siitä, että suomalainen sarjakuva elää ja voi hyvin. Kun Suomen sarjakuvaseura aloitti toimintansa vuonna 1971, sen tärkeimmiksi tehtäviksi annettiin sarjakuvan arvostuksen nostaminen, kotimaisten sarjakuvaklassikkojen uudelleenjulkaisut ja suomalaisen sarjakuvan nostaminen ulkomaisen rinnalle. Voidaan sanoa, että näissä tavoitteissa on nyt onnistuttu.